Tekstit

JA SÄ OOT MUN YSTÄVÄNI USKOLLINEN YKSINÄISYYS…

  ”On suunnuntai, sä tulet luokseni Het aamulla, ehkä jo odotin sua Jaat kanssani lehden ja jäähtyneen kahvin Sä olet mun, ystäväni Nimesi on yksinäisyys Sä oot mun kun valot on sammuneet Sä oot mun kun pöytiä siivotaan Sä oot mun, se mitä viivan alle jää Kun muut ovat menneet Mun juhannusheilani Sä oot mun viimeinen valssini Sä oot mun, voin syliisi mä painaa pään Voin luottaa ystävään, sä luokseni jäät” (Tuure Kilpeläinen ja kaihon karavaani)     Elämääni saapui uusi ”ystävä” hiljaa ja varoittamatta. Se oli tehnyt tuloaan jo pitkän aikaa, vaaninut ja väijynyt, kunnes se sai hyvän rakosen iskeä kerralla. Tiedän siitä ystävästä sen, että se tulee olemaan pitkäaikainen, ehkä jopa jossakin määrin elinikäinen. Se ei aina ole lempeä ja ystävällinen eikä aamuisin tervehdi lämpimästi. Se on välillä hyvinkin hallitseva ja julma sekä pitää vallassaan. Mutta osaa se yllättääkin. Jonakin aamuna se herättelee hiljaa uuteen päivään näyttäen sen hyvän ja kauniin, jota ympärillä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Äidin väsymys, aihe josta ei saa puhua?

"Silloin luulit et tää on the end Mut ei ollut sun aika tulla osaksi merta Päivät taittui eteenpäin, mut sä takaraivoon jäit Eikä me koskaan enää puhuttu siitä Eihän leijonilla oo kyynelkanavii Kun heikkoudetkin on vahvuuksii En mä kehtaa edes kysyä Hei mikä on, mut huomaan sun silmistä Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää Eikä kukaan muu sitä nää Vaik sut on luotu kantamaan, nousemaan aina uudestaan Oon pahoillani en osannut lohduttaa, mut lupaan vielä se helpottaa Kuka meidät opetti, niin pysymään hiljaisuudessakin Jos sä viitot huomaako kukaan Ja kun kuplat puhkeaa, kaaosta ei voi kahlita Kun tänään naamiot riisutaan Ja koko maailma näkee sen, mitä sä kavahdit peitellen Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää Eikä kukaan muu sitä nää" (Ellinoora) Tämä aihe on pyörinyt jo useamman vuoden blogini tallennetuissa teksteissä, mutta en ole saanut sitä kirjoitettua. Ehkä juurikin siksi, että siitä puhuminen tai kirjoittaminen tuntuu syylliseltä ja epäonnis
3 kommenttia
Lue lisää

Kotikoulua Koronan keskellä

Kuva
Aikamoinen aika on vierähtänyt kirjoittamatta tänne mitään. Jotenkin ei vain ole ollut innostusta kirjoittaa eikä aina aikaakaan. Nyt kun olemme eläneet jo reilun kuukauden tätä poikkeustilaa koronan takia, ajattelin kirjoitella meidän kotikoulun kuulumisia. Meillä lapset (3-lk, 5-lk ja 7.lk) ovat olleet keskenään kotona tämn kotiopetusksen ajan, sillä itse olemme olleet töissä. Nyt jäin itse 2 viikoksi kotiin auttelemaan lähinnä tuota meidän kolmosluokkalaista koulunkäynnistä. Isommat ovatkin hoitaneet koulunkäynnin hyvinkin itsenäisesti ja tarvinneet apua lähinnä tehtävien tarkistamisessa sekä koevalvonnassa, mutta nuorimmaisen opiskelut ilman aikuista on meinannut tahmoa. Olen sitten etäopettanut töistä käsin puhelimitse ja osan olemme ahertaneet iltaisin. Miltä tämä opetus on sitten näin äidin silmistä tuntunut? No, onhan tässä saanut muuttua opettajasta rehtoriin ja monia uusia asioita on jouduttu yhdessä tekemään. Toisaalta en ole koskaan ollut näin hyvin perillä lasten
Lähetä kommentti
Lue lisää

ADHD- uhka vaiko mahdollisuus

Koulussa kun kysyttiin mikä musta tulee-eee isona, laulaja tai lätkänpelaaja, ei lapsena häpeää tunneta ennen kuin joku luokas nauraa-aa. En koskaan vastannut tehtävänantoon, mieli samos metsiä, raaputin pulpettia , Tutkin kämmenen viivoja ja ne kertoo ei musta mitään tuu, unelmani täyteen panee joku muu. Lauletaan kovempaa kun pitäs olla hiljaa, ei paineta leukaa rintaan ennen ku kasvetaan viljaa. Nostetaan keskikaljamaljat ilmaan, tänään ihmisen puolikas on huomenna leijonakuningas. (Hyräilyä) Tänään ihmisen puolikas on huomenna leijonakuningas. (Ellinoora- Leijonakuningas) Kävimme esikoiseni kanssa yläkouluun tulevien terveystarkastuksessa. Siinä terkkari otti esille pojan lääkityksen (joka siis on ollut yli puolivuotta poissa) sekä ADHD-diagnoosin. Terkkari sanoi jotakin, mitä vielä kukaan ammattilaisista ei ole sanonut lapselleni tai minulle: " ADHD on rikkaus, kun sen osaa valjastaa oikein." Meinasin purskahtaa itkuun, sillä minusta tuntui että ensimmäistä kert
Lähetä kommentti
Lue lisää

Nyt tai ei koskaan lähden aurinkoon

Kuva
Pääsimme viimein pitkään odottamallemme lomamatkalle Rhodokselle. Tämä oli perheemme ensimmäinen matka lähimaitamme edemmäs. Lapset jännittivät kovasti, kun lentokenttähotellista lähdimme matkaan klo 5.00. Täytyy kyllä myöntää, että jännitin itsekin aika kovasti sillä en ole mikään maailmanmatkaaja tai etevä kielissä. Lentokentällä kaikki sujui kuitenkin oikein mallikkaasti ja jännityskin oli paljon pienempi, kun pääsimme oikeaan koneeseen. Matka meni nopeasti torkkuessa ja pieninkin matkalainen jaksoi todella hyvin. Myös kohteessa lentokentällä kaikki sujui mallikkaasti, kuin oppikirjan mukaan ja jopa sukkulakyyti autovuokraamollekin löytyi nopeasti. Mutta sitten koimme ensimmäisiä vastoin käymisiä autonvuokrauksen kanssa. Vuokraamossa väitettiin, ettei mieheni ajokortti sovellu ajamiseen Kreikassa. Olimme ymmällämme ja emme oikein tienneet miten toimia. Jonkin aikaa asioita selvitellessä virkailijan kanssa saimme kuitenkin auton ja lähdimme 200e köyhempinä kuin aikaisemmin o
Lähetä kommentti
Lue lisää

Minä olen tänään..

22.7.2017 "Minä olen 32-vuotias, niin mikä minä sitten olen..Minä olen.. - NAINEN, tosin en kovin naisellinen ja kaunis, ylipainoinenkin.. - ÄITI x4, keskinkertainen sellainen ja usein jopa sen alle - VAIMO, ylihuolehtiva ja väsynyt sellainen - SOSIONOMI, joka ei ole päivääkään niitä töitä tehnyt - KOTIÄITI, ei yhteiskunnassamme kovinkaan arvostettua - TYTÄR, välillä kovin kiittämätön - SISKO, etäinen sellainen - YSTÄVÄ, jolla ei muka ole koskaan aikaa - LEIJONAEMO, joka taistelee väsymykseen asti lastensa puolesta" Opintojani varten eksyin tänään etsimään blogini ensimmäistä kirjoitusta,joka tuossa yläpuolella nyt on. Muistan vieläkin sen hetken, kun luonnostelin sitä autossa ruutupaperille. Ja kuinka se jännitti julkaista. En juuri koskaan lue vanhoja kirjoituksiani ja tänään tosiaan palasin ensimmäistä kertaa lukemaan sen ihan ensimmäisen tekstini. Ja se herätti minussa suuria tunteita, niin iloa ja surua. Vaikka se onkion kirjoitettu huumorilla höystettynä, on
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mikä on riittävän kauan..

"Joskus vaan täytyy joustaa ei taittua vaan taipua vahingoista jotakin opikseen ottaa  ja ryhtinsä koittaa taas suoristaa  huolet vuoriksi voi kasaantua ja tiedän niiden alla vahvakin voi musertua puhallus ja suukko auttoi joskus aiemmin väistyisikö vuoret jos puhallankin kovemmin huomiseen luottaisinkin huomiseen luottaisinkin  mä en taida olla vahvin  huomaisin kai jos oisin  monen harteilla on niin kovin raskas lasti ei en omaani nihin pois vaihtaisi  tiedän kyllä huolet vuoriksi voi kasaantu ja joskus niiden alla vahvakin voi musertua puhallus ja suukko auttoi joskus aiemmin väistyisikö vuoret jos puhallankin kovemmin huomiseen luottaisinkin tiedän kyllä huolet vuoriksi voi kasaantua ja joskus niiden alla vahvakin voi musertua puhallus ja suukko auttoi joskus aiemmin väistyisikö vuoret jos puhallankin kovemmin huomiseen luottaisinkin" (Irina) Tänä aamuna havahduin ajatukseen, että lapseni sairastumisesta on kulunut jo reilu 2 vuotta. Vuosi sitten tunsi
Lähetä kommentti
Lue lisää